Diario di Su_san_na, 20 giu 24

Kuulostaa tutulta, mä tässä alkuvuoden aikana tein ajattelumuutoksen ja nyt ekan kerran elämässä (jostain 14 v lähtien) koen et suhde syömiseen on normaali. Tänne olen ajatuksian kirjannut, sulle myös lukuvinkiksi Mirelle Guillianon kirjat esim Ranskattaret eivät liho. Mulla ei enää painon pudotus tavoitteena (n. -12 kg /3kk aikana) vaan pitää paino tässä 63kg tuntumassa loppuelämän 😎 Tsemppiä! 

Mulla siis kans sekä karppaus että vegaaniushistoriaa sekä ylirasitustilaa liiallisen liikunnan ja liian vähäisen syömisen takia, vaikka koskaan en ole anoreksiaa, bulimiaa tms varsinaisesti sairastanut, on-off-suhde syömiseen ja liikuntaan lähinnä, joko tiukka kontrolli tai " hälläväliä" -meininki. Näin jälkikäteen tuntuun ihan kauhealta ja surulliselta miten huonosti olen kehoani kohdellut 😔 Mutta nyt on syömisen ilo ja nautinto läsnä joka suupalassa ja se on avain pysyvään painonhallintaan ainakin mulla. 

No ylirasitustilahan se pääsi mullakin tulee - itse asiassa jo tosi pahana uusiutumaankin useamman kerran, niin että nyt ei ole tosi pitkään aikaan voinut harrastaa sykettä kohottavaa liikuntaa. Ja sehän sitten taas laskee kulutuksen tosi pieneksi, ja on osaltaan vaikuttanut painonnousuun. Luulisin, että mulla ei koskaan aikuisena ole ollut kulutus näin pientä, ja kun taas tosi paljon liikkuessaan tottui syömään tosi paljon, niin nyt on tosi paljon hakemista tässä.  

Niin että on kyllä tosi paljon samaistumispinta-alaa! Olin kyllä hahmottanutkin, että en ehkä ole ainoa, joka on seilannut ruoka-asioissa niin rajusti ääripäästä toiseen. Upeeta, että sä olet nyt löytänyt tasapainon!! Onhan se surullista kun katselee taaksepäin, että miten järjettömän taakan alle on kehonsa laittanut. Ja mulla puhkesikin kilpirauhasen vajaatoiminta juuri niiden tosi niukkaenergisten vuosien ja raakavegaanikauden päätteeksi. Ja sitten useamman vuotta myöhemmin kun olin 1,5 v ketogeenisella, niin siitähän se kilpirauhanen vasta kuormittuikin. Siksi en uskalla laskea hiilareiden määrää kovin alas, vaikka en vielä tiedäkään mikä niille on sopiva määrä mulla just nyt. Viime aikoina joka tapauksessa olen syönyt niitä liikaa.  

Ja hienoa kuulla, että just se ilo ja nautinto ruuasta on tuonut tasapainon! Itsellä on kyllä elämässä tosi paljon ollut sellaista ”ruoka on vaan bensaa”-ajattelua, enkä ole osannut useinkaan tehdä siitä kovin nautinnollista. Kerran kun viime talvena tein punaviinikastikkeessa haudutettua karitsan niskaa, ja se oli aivan taivaallisen hyvää, niin tajusin miten se runsas makumaailma itsessään toi tyydytyksen tunteen, eikä sitä ruokaa tehnyt mieli syödä liikaa. Se oli uusi ja merkittävä kokemus itselle. Ja kiitos kirjavinkistä! Olen tuosta kirjasta kuullut, mutten koskaan lukenut.  

jotenkin yllätti meikäläisen, kun tätä luin, sillä oli kuin olisi omasta kynästä ollut nimittäin jälki lähtösin - samaistun erittäin suuresti. ääripäästä toiseen on raskas seilata, ja kultainen keskitie on harmittavan hankala löydettävä. toivotan suuresti tsemppiä!  

patonkija joo niinpä, onneksi ollaan nyt voitu havahtua asiaan. Aikaisemmin en itse oikein voinut asialle mitään, kun en pystynyt näkemään sitä mekanismia, olin vaan aivan hurmiossa senhetkisistä rajoituksista (ja varma siitä, että nyt on löytynyt maailman paras ruokavalio), ja sitten inhosin ja kuritin itseäni niistä kausista kun syöminen lähti käsistä. Itsellä eka havahtuminen asiaan tapahtui, kun olin pystynyt myöntämään itselleni sen kipeän asian, että ahminta oli hallitsematonta ja menin juttelemaan asiasta ravitsemusterapeutin kanssa, ja hän sanoi, ettei ole mikään ihme, että ahmin, kun sitä edeltänyt energiansantini on ollut niin niukkaa, että se ollessaan täysin riittämätön aiheuttaa aivan valtavan nälkävelan ja siten ahmimisella on jo fysiologinenkin syy….. Paljon tsemppiä sinulle myös 🌷Juuri meille sopiva omanlainen keskitie löytyköön! 🙂  

Minulle on tämän fatsecret kautta tullut elämääni ensin sana PAINONHALLINTA, koska on todella helppo seurata inputtia eli mitä energiamäärää menee sisään. Mutta samalla on tullut muuhun elämään sana, HALLINTA, aika upea tunne kun on aina ollut täysillä päin tyyppi ilman hallintaa. Eli enää en pyri laihdutukseen, vain painonhallintaan. Ja hittolainen se toimii 🙂. Setä neuvoo ja Anteeksi 🙄 

Jepjep, aivan sama vika täällä, äärimmäinen rajoittaminen on aina ollut paljon helpompaa, kuin kohtuullinen nautiskelu. Mutta onneksi ajatusmalleja voi muuttaa, se on vaan pirun hidasta 😅 

Jyrki62, upeeta et on hallinta löytynyt. 🙂 Toivottavasti täälläkin sitä kohti enenevissä määrin. 

L33nuliinu, on kyllä todella mielenkiintoinen ilmiö! Itse tässä opettelen kohtuullista herkuttelua niin, että ostan jonkun pienen herkun (esim.laku, pieni suklaapatukka tai jäätelö), niin ei ole mahdollisuutta vetää övereitä kun annos on päätetty jo kaupassa. Ja sallin sen nyt itselleni vaikka joka päivä jos tekee mieli. Vielä ei ole luottamusta siihen, että pystyisin pitämään herkkuja kotona ja syömään niitä vain vähän kerrallaan, se on ollut se totaalikieltäminen aina mun tapa rajoittaa, ja totaaliöverit mun tapa nauttia…. Mutta siis testissä erityisesti se, että väheneekö halu syödä herkkuja tällä tavalla jossain vaiheessa. Toisaalta, jos pysyn näissä pienissä annoksissa, niin sittenhän sen ei tarvii vähetä - se ehkä juuri olisi sitä kohtuullisuutta, josta ei sitten (toivottavasti) olisi tarvetta langeta korkojen kera. Iloa sinnekin totaalikieltäytymisen loiventamiseen 🙂