Nuorena mun ei tarvinut katsoa mitä syön, olin luonnostaan hoikka. En lihonut edes lasten myötä. Vanhempana kilot hiipi jotenkin varkain, jostain valokuvasta huomasin, että nyt ei hyvältä näytä. Siitä alkoi ikuinen laihdutuskierre ja armoton jojottaminen.

Tällä kertaa loppui laihduttaminen, alkoi elämäntapamuutos. En siis seuraa mitään dieettiä, enkä laske kaloreita kuin satunnaisesti tarkistaakseni paljonko syön. Ekaa kertaa ikinä innostuin lenkkeilystä, Juokse vitonen kurssi takana ja nyt edetään kohti kymppiä. Ja yllätin eniten itseni - nyt mä tiedän mitä on se liikunnasta tuleva ilo.